Niin, moottori...

Tosiaankin, kun kelit tässä alkoivat viikolla lämpenemään niin jotain tartteis tehrä, että kevääksi saa himmelin liikkeelle. Ja suurin ongelmahan oli tuo parisataa kiloa alumiinia tuossa autottallin lattialla. Jonkin verran sitä tuli jo aiemmin tutkittua ja hutkittua, mutta ei juurikaan kovin paljoa. Enemmän kiinnostaa mitä se on syöny, kuin se kuinka sotkuinen se on päältäpäin.

Eihän se auttanut kuin hiukka tutkia alfa-omistajan raamattua. Eli Haynesin alfettakirjaa, jossa oli edes hiukkasen kerrottu miten pitäisi yrittää menetellä asioiden suhteen. Eli. Kannen pultit irti. Mielellään oikeassa järjestyksessä. Ai, toki, ensin venttiilikoppa irti. Ja ketjukin pitäs saada pois. Siispä ketjunkiristäjän pultti auki, kiristintä löysemmälle ja pultti takasi kiinni. Ainiin, toki tätä ennen pyörittelin ketjua siten että kampiakseli oli 1. sylinterin yläkuolokohdassa ja nokat omien merkkiensä luona. Niin, lisäksi vielä että ketjun katkasukohta oli hollilla. Siispä papukaijapihdeillä (pienempiä kun ei löytynyt) katkasukohdan lukkosokka pois ja katkasulenkki pois. Ja toki, tuloksena vahinko. Ketju tipahti jonnekki moottorin syövereihin. Toisaalta, onko sillä väliä kun motti kuitenkin puretaan. Kyllä se sieltä tulee joskus vastaan...

Niin, kannenpultit pois. Hetki repimistä ja ihmettelyä. Vilkasu raamattuun selvitti asiaa. Italianpojat on oikein piilottaneet kaksi pienempää pulttia ketjukopan etureunaan. Voisi ehkä auttaa, mikäli nekin ottaa pois. Ja sitten lisää ihmettelyä. Ja ihmettelyä kaverinkin kanssa. Ja hiukka lisää pähkäilyä.

Ei se perkele lähde pois. Ei edes heilahda. Puukalikkaa ja vasaraakin hyväksikäyttäen. Ei se lähde. Ei edes yritä.

Ei kun takaisin raamatun pariin. Ja kas, täällä on vinkkejä, jos kansi on jumissa. Asenna pakosarja ja nitkuttele. Juu, ei auta. Been there, done that. Itseasiassa tuo hiukan valaisi asioita. Kuten sitä että pakopuolen pinnapultit olivat kannesta irti, mutta imupuolella luultavimmin parikin pulttia oli hirttänyt kanaviinsa kiinni. Kansi meinaa raottui aavistuksen lohkosta pakosarjan puolella.

Niin, tosiaan. Pitäisiköhän valottaa hiukkasen lohkon rakennetta. Eli, joku insinööri, olikohan vuonna 54, tai sinnepäin, jolta ajalta moottorin konfiguraatio on kotoisin, on ollut innostuntu materiaaliin nimeltään alumiini. Koko perkuleen moottori on pelkkää alumiinia. Öljypohjasta venttiilikopan kanteen asti. Eli lohkokin on alumiinia. Sylinteriputket ovat uivat. Siis vaihdettavissa. Samoin tässä ei ole kannenpultteja, vaan pinnapultit, jotka ovat pultattu lohkon Pohjaan kiinni. Ei lohkon yläosaan. No sellaista ei rakenteen takia oikein edes ole. Siis lohkon kantta. Lohko on vain päältä avoin laatikko, jossa on sisällä pinnapultit sojottamassa pohjasta ja tiiviisti survotut sylinteriputket.

Niin, tosiaankin nyt nuo pultit ovat paikoillaan ja kannessa on reiät niitä varten. Ja näytti että pari pulttia oli juminu nuihin kannen reikiin. Ja kyllä vain, Haynes antoi toisenkin vinkin kannen irroitukseen. Erikoistyökalu numero, ööö, mikälienee, yksi hailee. Idea kuitenkin että tulpan reikään tulee pultti, joka menee teräspalikan läpi, joka tuetaan kannen pultteihin. Näin siis pultissa olevaa mutteria kiristämällä nostetaan kansi pois sytytystulpan reikää apuna käyttäen. Toisaalta, onkohan tuo tulpan reikeli jotain 14 millinen. Mistäs löydät moisen pultin kesekllä viikonloppua kun on käsiensotkemisinto pahimmilaan.

Noh, koti-insinööri keksii muita keinoja...

Otetaan ja etsitään soppelia rautaa, tällä kertaa neliöputkea. Porataa siihen 164 millin etäisyydelle toisistaan kaksi 10mm reikää. Miksi 164 millin? Ei siksi, että Alfallahan on sellainenkin malli ollut aikanaan. Mutta siksi että nuo ovat sisempien nokka-akselipukkien kiinnityspinnapulttien etäisyys toisistaan. Tarpeeksi sekava termistö? Ajatus siis seuraava. Otetaan nokka-akselit ja heivataan ne kuikkaan. Näin kannesta sojottaa muutama pinnapultti, jotka sattuva olemaan samassa linjassa kuin itse kannen pinnapultit. Eli pistetän tuohon kannenpulttien päälle se neliöputki siten että nuo 2 reikää menee nokkapukkien pulttien läpi ja kiristellään muttereilla kansi irti. Oheinen kuva selittänee lisää ideasta. Ja myöskin sen, että tämä idea tosiaan toimi!

Myönnän, että kun tuo oli enemmän kuin tiukka. Deja Vu-ilmiö parin kuukauden takaisesta rattioperaatiosta. Kahdella koti-insinöörin erikoistyökalukalikalla (a'hinta 0e) kun tuota irrotteli ja välillä pisteli työkaluraudan ja pinnapulttien väliin sopivia jatkopalasia, aikaa kului arviolta puolitoista tuntia. Siis todellakin. Kun pinnapulttien päät katosivat kannen sisälle, piti niille pistää sopivia pikkupultteja jatkoksi, joilla sai jatkettua pultin päätä kannen yläpuolelle. Eli tyyli oli, kiristetään, kunnes kansi tule vastaan. Otetaan työkalut irti, vaihdetaan pidempää pulttia ja sama toistuu. Jouduin itseasiassa käyttämään 7-8 erikokosta pulttiparia ennenkuin homma oli selvä.

Mutta tämä patentti toimi. Kansi on erittäinkin ehyen näköinen. Ja makaa tätä kirjoittaessa työkalualustana toimineen 21 tuumaisen monitorin päällä. Samalla tuli pelko toteen, että sylinteriputket menevät vaihtoon. Ja se sanoo sitä että tämä remontti venyy ainakin sinne 3 vuoteen, jotta saa tarpeeksi rahaa kasaan hommaa varten. Nuo putki/mäntäyhdistelmät eivät ole ihan ilmaisia. Toisaalta, kansi näytti karstaa lukuunottamatta todella hyvältä.

Homma, jonka normaalisti, kait, pitäisi kestää 5 minuuttia, ei vienytkään kuin 5 päivää.

Seuraavaksi pääseekin alakerran kimppuun...