Jaahas, taas ollut hiljaiseloa. Noh, syystäkin.

Viimeksi tapahtunutta. Laatikko irrotettu autosta ja nostettu pöydälle. Siinä se sitten makasikin pitkän, pitkän aikaa. Olkoot, kuka tuollekkaan jaksaa mitään tehdä. Ei kiinnosta...

Sitten alkoi tapahtumaan. Tuossa parisen viikkoa sitten kun perheen uusimman tulokkaan, prinsessan, syntymä alkoi lähestymään. Sain jonkinlaisen ihan ihmeellisen tarmonpuuskan. Otin eräs päivä lootan kouraan, nostin sen puristimen kiinni ja purin sen.

Tuossa nyt ei ollut oikeastaan mitään kummallista. Ei ollut lenteleviä jousia eikä hirveää määrää hukkuvia pieniä kuulia. Niitä on vain kolme, ja nekin suhteellisen isoja.

Itse lootan purku siis oli aika suoraviivanen homma. Vaihteensiirtäjien haarukoista pultin löysäys ja kumivasaraa vahteensiirtäjän tangon päähän. Tämä siis kaikille kolmelle tangolle ja kas. Tangot ja vaihteensiirtäjä onkin kourassa. Seuraavaksi pääakselilta mutteri pois. Peruutusratas, vitosen synkroratas ja siirtäjä pois. Lopuksi vitonen pois. Sitten saikin kouraan ja pöydälle koko pääakselin. Purku sitten jatkui irrottelemalla rattaita ja muuta tilpehöörää tasasta tahtia kunnes koko akseli oli tyhjä. Lopuksi kytkinakselilta toinen mutteri pois. Vitosen ja pakin yhteinen ratas irti ja kas. Apuakseli on purettu. Enempiä sitä kun ei pureta.

Noh, tähämpä se innostus sitten taas hetkeksi loppuikin. Sen verran tuossa välissä on tullut sävellettyä että olen tutkaillut ihmeellisiin muotoihin sorvattuja metallinpaloja ja kahtellut että löytääkö minunlainen puusilmä sieltä mitään ihmeellistä. Ja sanotava on että eipä siellä muuta ole kuin se kakkosen ja kolmosen rynkrot, mitkä on viallisia. Itsesiassa kakkosen synkron lukitushampaista on pari milliä pois. Nuo hampaathan on juuri se paikka mistä se rutiseva ääni kuuluu kun tekee vaihtoa ilman kytkintä tai synkrot on muuten vain loppu.

Niin, eilen iltasella sitten taas kone lähti käyntiin kun sain, tai itseasiassa hallitus sai henkikorjaamolta puhelinsoiton. "Meillä olisi täällä vaiheloota". Niin, Sakkehan oli tuumannut että sillä olisi perävikainen vaihdeloota varastossa. Muuten hyvä, mutta kun on talvi, varasto on kylmä ja lootan edessä oli kuutio muuta metallikrääsää.

Vaan, viimeinkin sain lootan verstaalle ja hetihän sitä piti alkaa tutkimaan ja ihmettelemään. Tässä Piti olla synkrot kasassa, mutta myöskin piti olla perävikainen.

Sehän selviää yhdellä tavalla. Siispäs ensin 13 millin lenkki kouraan ja lootaa kasassa pitävät pultit auki. Sen jälkeen armottomasti kumivasaraa ja ihmettelyä että miksi se perkule ei aukea. Nojuu, puupään kannattas ottaa ensin kaikki mutterit pois.

Nyt alkoi lyyti kirjottamaan. Päälykoppa lähti nätisti ja näppärästi irti. Ei hätää. Itse laatikon laippaa joutu hiukan työläämmin jystämään. Mutta sekin suosui lopulta antamaan periksi. Eikun lootaa hiukan heilauttaen parempaan asentoon pöydällä ja tarkkana tutkimaan ennenkaikkea kakkosen synkroja.

Kyllä vain. Ne ovat kuin eilen tehtaalta tulleet. Ainakin hampaat. Pitää vielä synkropaketti käyttää myöhemmin auki niin loppukin totuudesta selviää. Silti, tämä näyttää erittäin hyvältä. Oheisessa kuvassa vasemmalla Wanhuksen oma kakkosen ratas. Oikealla uusi. Huomaa wanhuksen ratas ilman synkron osia.

Noh, päivä oli vielä tässä vaiheessa nuori, joten hommaahan voisi jatkaa vaikka kuinka. Kuten sitä pitääkin kun on vielä virtaa kinttaassa. Eli, wanhuksen oman laatikon laippa puristimesta pois ja siirto nurkkaan häpeämään. Uuden lootan nosto tilalle ja muistelemaan että miten se nyt sitten menikään. Siis kakkonen ja kolmonen yhtä aikaa päälle. Otetaan iso leka, öö, eikun hylsy, jollaista ei ole. Siis korvataan se 36 millisellä lenkkiavaimella, jollaista myöskään ei ole. Siispä palataan pisteeseen A ja otetaan se lekan kokoinen jakoavain ja kas kun lähti mutterit näppärästi auki.

Ja taas sama homma kuin toisen laatikonkin kanssa. Rataat nykimällä irti Ja laatikkohan puretaan tyhjälle pöytälevylle, jossa on päällä pahvi, johon voi piirtää eri metallinpalasten kuvat. Muuten ainakin mie sekotan tuollasen pakan totaalisesti. Ja takuulla onnistuisin survomaan vitosen rattaan ykkösen paikalle ja päinvastoin.

Niin. Pääasiaan. Loota tosiaan vaikutti niin hyvältä kuin pikainen vilkaisu antoikin ymmärtää. Kaikki synkrot, siirtäjät ja muut kuin uusia. Tosin jonkinlaisen öljytervan peitossa, joten pesin osat samantien. Bensalla. Ja hyvin lähti. Tosin, kun osat olin pessyt niin mieleen tuli että pitäneepä tutkia hiukkasen kuinka uudet rattaat ja muut eroaa vanhoista.

Perkele. Näissä lootissa on eri välitykset!

Tässä vaiheessa pidettiin pakollinen tupakkitauko ja ihmeteltiin että mitäs sitten. Alkuperäisenä ajatuksena kun oli että nappaan uudesta lootasta kokonaisen rattaan synkroineen kaikkineen ja pudotan vanhaan lootaan sen paikalleen. Ja kyllähän se apukin löytyi kun hetken mietiskeli. Otan uudesta lootasta kaikki rattaat ja synkrot vanhan lootan pääakselille. Samoin vanhasta lootasta tulee kaikki valilevyt ja muut tilpehöörät. Tai sen mukaan mikä osa on parhaassa kunnossa. Uudesta lootasta pitää ottaa myös kytkinakseli. Siinä kun on vaihteiden 1-4 rattaat jyrsitty aikalailla suoraan akseliin. Tai. Saattaa siellä olla keino, miten ne saa irti. En vain löytänyt sellaista. Helpompaa on ottaa koko akseli. Saapahan pidettyä rattaat pareina kaikkiin vaihteisiin.

Samoin löytyi vika miksi uusi loota, on muuten lähtöisin 75:sta Alfasta, on saanut tuomion "perävikainen". Välissä ompi yksi välilevy kulunut ihan ohkaiseksi langaksi. Oheisessa kuvassa on tuo "lanka" ja vanhasta lootasta vastaava välilevy, jossa siinäkin näkyy kulumaa. Taidan hommata uuden. Ihan varalta.

Seuraavaksi hankintalistalle menee pari stefaa, jotta saa uudet stefat kytkinakselille. Samoin tuota välilevyä pitää metästää. Sitten pääsisikin kutakuinkin lootan kasaamiseen. Kovasti näyttää siltä että kauppaan ei tarvitse mennä yhdenkään synkro-osan vuoksi.

Siis kauppaan...