Hupsista...

Hiukan on aikaa vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Ihan huomaamatta. Taitaapi olla jo aika päivittää että mitä on tullut tehtyä. Tämä on kylläkin hiukkasen vähäistä. Edistyminen siis. Syksy kun painaa päälle ja pihatyöt pitäs tehdä. Lisukkeeksi vielä toinenkin pommi on aiheuttanut hiukan harmaita hiuksia. Mutta tästä ei ole tarkoitus kertoa täällä.

Niin. Hommahan jäi viimeksi massausasteelle. Ja eihän kaikkia paikkoja oltu muutenkaan vielää suojattu. Siispä tuossa otin jo aikaa sitten pensseliä ja maalipurkkia kouraan ja pyyhkäsin esin toisen kerroksen rosteksia ja muutama päivä myöhemmin miranolia päälle peitemaaliksi. Tuo kuivuminen tuntuu aina eri maalaus ja suojauskerrosten välillä ottavan näillä keleillä jo parikin päivää. Tässä yksi syy pitkäksi venähtäneeseen päivitysrumbaan.

Sellaisen viikon ajalla sain kuitenkin pohjan ja helman maalailtua suojaan. Ja ihan asiallisesti. Sitten alkoikin se operaatio sotku. Siis massaus. Nyt tulikin jo sitten hommaan helpotusta. Helpotuksen nimi: Paineilmakompressori.

Työmaalta siis sain tuollaisen pienimuotoisen lainaan. Lisäksi työkaveri antoi auliaasti lainaan massa ja koteloaineruiskut. Noh, miepä ajattelin että tämähän on tosi helppo homma. Letkua koteloon ja painaen liipasimesta. Kauppaan hakemaan ruiskuihin soppelia ainetta koteloihin ja pohjaat. Kamat levälleen, letkuja kiinni ja lopuksi kotelosuojatörppöä ruiskuun kiinni.
Onneksi testasin ennenkuin pukkasin letkua suoraan koteloon.

Läpi ei tullut Yhtään mitään.

Tätä sitten pähkäilin koko illan. Välillä purkaen koko ruiskun ja puhdistaen. Testasin ruiskuttaa suoraan tärpättiä, joka tuntui toimivan hyvänä puhdistusaineena. Ja tuloksena. Lehmänhenkäys ja tippa mömmöä. Kun painetta nosti tarpeeksi niin paineilmahan survoi itsensä ruiskusuuttimen ja letkun tilalta pulloon. Tuloksena märkä naama. Kotelosuoja-aineesta.

Eipä siinä. Konsultoin ruiskujen omistajan kanssa seuraavana päivänä ja jokseenkin turhautuneena. Ja eipä Pasikaan oikein osannut mitään sanoa. Tuumasi vain perisuomalaiseen tyyliin. Kyl tää miulla toimii. Vaan, kun vehkeet kerta on niin pakkohan ne on saada toimimaan. Ja homma alkoikin aueta kun keksin ottaa koko letkun irti pistoolista. Tuloksena Ainetta tuli enemmän kuin tarpeeksi. Mutta ilman letkua ei tavaraa saisi mihinkään koteloon. Vaan mistäs tämä homma johtuupi?

Ruiskuja on siis kaksi. Toinen koteloainetta varten ja toinen massaa varten. Massaruiskussa kylläkin sattui olemaan suutin, johon kotelosuojaletkun sai kiinni. Älynväläys. Mites tuo toimisi jos kokeilisikin pukata kotelosuoja-ainetta massaruiskulla. Ruiskujen rakenne kun oli toisiinsa nähden hiukan erilainen. Siispä testaten. Tuloksena. Massaruiskusta ei tullut läpi Yhtään mitään. Hyvä että edes ilmaa. Syykin oli aika ilmeinen. Massaruiskun koko sisus oli täynnä, yllätys, yllätys, Massaa.

Pienen puhdistusoperaation jälkeenhän pääsin sitten tätä testaamaan. Jesh. Täältähän tulee edes Jotain. Ei reilusti eikä lähellekkään sitä tahtia mitä pitäisi mutta kuitenkin jotain. Hmm. Mitenköhän tuo tärpätti kulkee letkusta läpi. Ja itseasiassa kulki siihen tahtiin että joka paikka oli tärpätissä. Nyt tulikin koko illan välkyin idea. Pikku tilkka lakkabensiiniä kotelosuoja-aineen sekaan. Kunnolla sekoittaen. Ruuvaten kamat kasaan ja vapisevalla sormella painaen pistoolin liipasimesta. Samalla mielessä ajatus, että jos nyt ei toimi niin sitten unohetaan koko touhu.

JES!

Viimeinkin alko lyyti kirjottamaan. Tavaraa tuli omasta mielestä kylliksi läpi ja oli jopa riittävän ohutta. Siispä auton kimppuun ja puolessa tunnissa oli helmat ja muut kotelot matkustamon nurkilta suojattu. Ja pyyhkäsin vielä ainetta perämontun puolelle pariin koteloon sekä lokasuojan kaaren sisäpuolisiin saumoihin.

Tuon saman operaation uusin pari päivää myöhemmin. Ja nyt ilman minkäänlaisia tappeluita. Kaikkineen hiukan vajaa litra mömmöä vähän joka nurkkaan mikä muistutti koteloa ja mihin ei tulisi pohjamassaa. Ja kuivunut mömmö näyttää juurikin siltä miltä sen pitäisi. Ja on tunkeutunut kaikkialle. Ainakin sinne mihin ihte näin.

Niin. Toinen operaatio. Massaus. Tätä olin jo alotellut hiukan tuossa kotelosuojausten ohessa. Pistin meinaa parin millin kerroksen pohjamassaa etujalkotiloihin. Sisäpuolelle. Tarkoituksena äänieriste. Pohjassa kun oli ollut jonkinlainen massa tai bitumimönjä, jonka jouduin osittain raapimaan kuikkaan ennen hitsausta. Samoin massaa pyyhkäsin käsin muutamaan paikkaan pohjan puolella missä hitsausjälki oli heikohkoa tai oli epäilystä että ruiskulla ei saisi riittävän vahvaa kerrosta.

Siispä seuraavaksi varsinaisen massauksen kimppuun. Massapullo ruiskuun kiinni. Ja testaamaan. Avot, että on helppoa touhua. Ja sotkevaa. Roiskeita on jokapaikka täynnä. Järjestin homman helppouden vuoksi itselleni lisätöitä. Otin pehmeän teräsharjan jolla kävin aikalailla kaikki paikat läpi pohjassa mihin pääsin käsiksi. Tarkoituksena oli puhdistaa pahimmat pölyt ja sotkut pois alkuperäisen massan päältä ja vedin ruiskulla uuden kerroksen kaikkialle mihin pääsin vain käsiksi. Ja jälleen kun makoilin auton alla kahtelin paikkoja läpi "sillä silmällä". Vieläkö olisi reikiä jäljellä. Mutta, tuntuu että nyt olisi kaikki löydetty. (olenkohan minä kuullut tämän ennenkin...)

Kävin pohjan kahteen kertaan läpi ruiskun kanssa. Ja taas se parin päivän kuivumisaika välissä, jona aikana tein erään toisen pikaprojektin. Alkuperäiset nopeusmittarinvaijerin kiinnikkeet ovat muovia ja ensimmäiset pari kiinnikettä olivat kappaleina. Ja vaijeri kun kulkee mittarilta kuskinpuoleisten jalkotilojen alla perässä olevaan vaihdelaatikkoon. Lue pakko saada kiinni tai se raahaa maata. Siispä tarvitsin uudet kiinnikkeet. Ja se nyt on takuuvarmaa että samanlaisia tai edes samantyyppisiä ei saa mistään. Joten hiihdin pitkin paikallisen romukaupan hyllyjä varmaan puolisen tuntia ennenkuin silmään sattui kaksikappaletta Ikkunan tappisaranoita, joiden toinen puoli oli kuin tehty minun tarkoituksiini. Sellaiset kourassa kotio kohti.

Jotenkin vain tympi porata vasta hitsattuun pohjaan kaksi 6.5mm reikää. Mutta ei auta pakko saada vaijeri järkevästi kiinni. Reikien porauksen jälkeen sovittelemaan saranoita paikalleen ja kyllä. Se toimii. Siispä reikiin suojatavaraa päälle ja odotelle kuivumista. Se pari päivää, taas. Lopulta pääsin ruuvaamaan uudet "kiinnikkeet" paikalleen ja katkaisin ylimääräisen kierteen tapista pois.. Näihinkin suojaava pohjamaali päälle ja lopuksi seuraavana päivänä toinen kierros massaa pohjaan. Ja myöskin perämontun alle tein saman tempun.

Niin. Homma on nyt siis tässä vaiheessa. Kaikki paikat suojattu ja massattu. Tästä on hyvä jatkaa sisätilojen siivoamisella ja uusien äänieristemattojen leikkelemisellä. Ja pitäähän ne penkit ja muut puretut siustan rojut saada takaisin paikalleen.

Nyt vain nollakelit painaa päälle niin innostuskin on laskenut pakkasen myötä. On se kumma että syksyllä asteen pakkanen tuntuu siperialta. Keväällä vastaava siltä että on keskikesä saharassa. Noh, kunhan tuohon keliin tottuu niin jatketaan projektia.

Ja kuvia. Tulossa on, edelleen...