Ohhoh, hiukka aikaa vierähtänyt

Täsä on siis sananmukaisesti lomaa tullut pideltyä. Aikaa on vierähtänyt viimesestä päivityksestä jo sen verta, jotta piti lueskella ihtekki mitä on tullu viimeksi raapusteltua ja samalla kauhistella millasta törkyä tekee sälli, jolla ei ole minkäänlaisia kirjailijan lahjoja...

Siis. Kinnerille ei ole oikeastaan mitään isompaa tullut tehtyä. Sen verta tuossa tuulilasin alareunaa laittelin että sain siitä kaavittua ruosteet kuikkaan. Tosin, sekin pitää maalata jossain välissä uusiksi. En ymmärrä mistä tuli 5 minuutissa Hirveä sumu. Ja toki kosteus tiivistyi salamaakin nopeammin joka pinnalle. Etenkin vastamaalatulle pellille. Pelti on sitten nyt sen näköinenkin...

Oheiset kuvat ovat muuten vänkärin puolelta. Se mihin tuo kosteus pääsi iskemään oli kuskin puoli. Toinen paikka mitä on paikattu enemmänkin on takaluukku. Kävin koko alareunan läpi ja rappasin ruosteet pois. Pistelin jotain pohjamaalin tapasta, siis ainakin sen piti olla kunnollista sellasta. Kittiä päälle ja sehän piti tasotella ihan kunnolla. Sen päälle hiukan lisää maalia. Hyvin varovainen tasottelu jotta reunat katoaisivat ja lopuksi pintamaalia päälle.

En vain tiedä missä on vika. Eli maalaajassa. Kun tahtoo jäädä hiukan himmeäksi pintamaalilla maalatut pinnat. Toisaalla kaikki on juuri kuten pitääkin, mutta paikoin enemmänkin himmeänä. Pitänee miettiä mitä tuon kanssa sitten tekeepi.

Niin ja tuon tuulilasin alareunan paikkauksen takia jouduin repimään myöskin koko tuulilasin pyyhkijän vivuston irti. Ei sinänsä mikään iso projekti...

Mutta ne isommat asiat. Tässä kun on syksykin saapunut ihan huomaamatta ja ilmat alkavat viiletä niin oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja siirtyä taas auton rassaukseen. Joten otin tuossa pari päivää sitten ja nostin koko kinnerin perän taivaaseen. Eli pukkien päälle. Viimeinkin pääsin kahtomaan miltä ne takapyörien kaaret näyttivät. Ja samalla näytin kyseisille paikoille hiukan rälläkkääkin. Tulos. Ei mahdoton paikattava. Huomaa oheisessa kuvassa jarrulevyn paikka. Kyseessä on siis taka-akseli...

Tuo homma oli yleisesti otettuna aika suorapiirteinen. Rälläkkään teräsharjalaikka ja putsaten niin kauan kunnes näkyy pelkkää tervettä peltiä. Siis harjalla kaikki ruoste pois. Lopuksi sinkkimaalia päälle, jotta pintaruoste ei ala heti kukkimaan. Toki. Kaikki vähäänkään heikko pelti pitäisi leikata pois. Tiedetään. Mutta kun paikat on sellasia ettei yksinkertaisesti meikäläisen hehtaarityökaluilla sinne mahdu. Ja dreemeli menee sitten toiseen äärilaitaan...

Tänään otin sitten isomman projektin. Lähes kaikkien loppupaikkojen teko. Tuo kun on yllättävänkin isotöistä touhua. Mitataan reiän koko. Merkataan peltiin mitat. Leikataan paikka irti ja siistitään reunat. Sitten se suurin urakka. Sovitellaan paikka kohalleen ja taitellaan paikkapelti muotoonsa. Tuossa kun joutuu naputtelemaan niin perkuleesti.

Vaan, enää puuttuu paikkapalat helman reikiin. Tämän olenkin ajatellut leikata vasta sitten kun hitsarin kanssa päästään kahden urakoimaan. Projekti oottaakin nyt pääasiassa hitsaria sekä sitä pulloa...

Tästä jatketaan taas...