Homma jatkuu, hitaasti ja epävarmasti...

Yllättävän hidasta touhua tuollainen paikkapalojen leikkaaminen. Koko päivä meni 4 profiilitangon ja 11 pellinpalan leikkaamiseen. Koko päivä siis meinaa sellasta noin kuutta tuntia.

Viimeinkin sain itselleni selväksi kuinka nostopiste tehdään. Mutta kun koskaan en ole saanut insinöörikoulutusta niin tehdään venäjän malliin. Eli siinä missä loppuu taidot kesken, niin lisätään hiukkasen ratakiskoa. Ja kyllä kestää. Toivottavasti ainakin.

Vanhat paikathan on tosiaakin ruostuneet alta pois. Ja samalla tavalla kuin vanha nostopiste on toteutettu en voi uutta tehdä. Kotikonstein kun 2 millin peltiä ei taitella kovin helposti tiukan U:n muotoon. Joten korvaan sen muilla keinoin. Tuo muu keino on vahvistaa helmakoteloa 2 millin L:n muotoiseksi taivutetulla pellinpalalla, joka hitsataan helman alle ja helman sisäsivuun 100% hitsisaumalla. Sitten pistetään itse pohjapellin reiän paikkapala. Seuraavaksi tulee kaksi nelikulmioprofiilia yhteen hitsattuna. Lopuksi tyhjät paikat peittämään pari muotoon leikattua ja hiottua pellinpalaa. Siis yhteensä neljä pellinpalasta ja kaksi profiiliputken pätkää. Näistä ainoastaan se pohjan pelti on millistä ja loput kolme ovat 2 millin sinkittyä. (Kuvissa valkoiset läiskät on Teippiä, jolla paikat ovat kiinni ihan sovituksen ja kuvauksen takia)

Ja kun tuota 2 millistä leikkeli ja taitteli niin tuntui tuon jälkeen millin vahvuinen aikalailla kuin olisi paperia leikellyt ja taitellut.

Itse hommastahan nyt ei ole sen kummosemmin kerrottavaa. Peltiä ja työkaluja pihalle ja kahtoa että rälläkän kipinäsuihku menee vapaaseen tilaan ettei tule pienoista vahinkoa kytevien kipinöiden kanssa. Hiukan mittanauhaa ja tussi sekä viivoitinta mallina käyttäen muutama viiva peltiin, joiden mukaan leikataan palaset. Lopuksi paikoilleen sovittelua ja pellin taivuttelua oikeaan muotoon. Tähän edelleen käytän tuollaista minimallin puristinta sekä saman kokoluokan alasinta, joka on tehty itseasiassa ratakiskon pätkästä. Kiittelen appiukkoa.

Homma on siis perin yksitoikkoista. Leikkuun jälkeen sovittaen. Taittaen. Sovittaen. Taittaen. Sovittaen, jne, jne. Kunnes se sopii paikalleen kuin työrukkanen jalkaan. Ja sama uusiksi seuraavan palasen kanssa.

Nuissa nostopisteen vahvikepaloissa käytin sitten apuna jo penkkihiomakonetta. Kun helman vahvike sekä pohjan paikka oli paikallaan niin sovittelin paikalleen myös itse nostopisteen ja muutamalla tussin vedolla merkkasin niiden asennot ja paikat, jolloin pystyin kasaamaan koko roskan työpöydällä ilman itse autoa. Nyt olikin helppo hioa smirgelillä vahvikepalaa hiukan ja sovittaa sitä paikalleen. Sama siis toistui, hio, sovita, hio, sovita, jne, jne.

Nyt enää menee suojakaasupullon metsästykseen, jonka jälkeen koittaa totuuden hetki. Siis itse hitsaus ja autonpolttoyritys. Tämä myöskin tulee sitten kertomaan tuleeko allekirjoittaneen pantentti kestämään. Eli nouseeko auto tuosta paikkojen pettämättä eli ei.

Leikkasin myös kulmiin paikkapalat. Ja nämähän olivatkin helppo tapaus. Aikaakaan ei mennyt kuin muuan minuutti kun nuo palotteli ja sovitteli paikalleen

Seuraavaksi olisi varmaankin vuorossa helma...