Ruostetta. Ruostetta. Ja vielä lisää Ruostetta.

Todellisuudessa ei se tilanne nyt Nuin paha ole. Aloin tutkimaan niitä epäilemiäni nostopisteitä. Nopein testaushan on pistää tunkki alle ja nostaa. Tuloksena. Ei se kanna. Äkkiä tunkki pois, mattoa raottaen ja joo...

Menee nostopiste uusiksi. Itseasiassa se on jo joskus paikattu. Mutta samasta paikasta pettänyt uusiksi. Lisäksi kun on suoraan eturenkaan takana niin tietäähän sen, miten sille käy hyvin herkästi kun ei ole roiskeläppiä suojaamassa.

Päivän projekti olikin sitten penkkien irroitus ja maton syrjään repiminen. Ei sinänsä iso homma. Mutta maton alla oleva äänieriste menee edestä kaikki uusintaan. Lisukkeeksi se oli kuskin puolelta märkää. Ja märkä mattohan tekee hyvää pellille. Täällä olikin sitten jo parikin reikää lisää. Ja yksi läpiviennin tulppa tulipellissä oli saanut siipeensä, josta se vesikin oli nähtävästi valunut maton alle. Muutahan sinne ei tarvitakkaan. Siltikin. Ei mitään hätää, tämä on vielä paikattavissa (toivottavasti).

Toinen mitä aloin ihmettelemään. Ovissa ja muissakin koteloissa oli hirviä määrä reikiä, jotka oli tulpattu kumitulpilla. Ja sen näköistä ettei ole alkuperäisiä reikiä. Luulempa että tuo kinneri on joskus saanut kunnon kotelosuojauksen. Se selittäisikin hyvinkin pitkälle sen miksi kotelot ovat aikalailla kunnossa.

Tästä jatketaan. Kuvia ei olle tälläkertaa kun kamerantekele jäi työmaalle...