mikkila.org


Harrasteet
Valokuvia
Laivamallit
RC lentokoneet
Autot
Fiuden matkakertomus
Alfa Romeo
Muuta
Etusivu
Uutisia
     


27.9.2001

Eipä olisi pitänyut seiskaan koskeakkaan toissapäivänä. Se ei ilmiselvästikkään tykännyt siitä.

Siis mennäämpäs muutama tunti taaksepäin. Meni työpäivä pitkäksi ja lähin hipsimään kotio vasta suhteellisen myöhään. Ja seiskallahan se kotimatka taittui. Ja ihan normaaliin tahtiin. Vasta kun kotimatkan sakkoraja nousi 60 rajoituksesta hiukan parempaan 80 rajoitukseen alkoi tuntua että nyt ei ole kaikki ihan kohdallaan...

Ensimmäinen minkä huomioin oli se että kone pitää ihan ihmeellistä mörinää. Ikään kuin se joutuisi kokoajan tekemään töitä. Ja kun aloin tarkemmin kiinnittämään asiaan huomiota niin pisti silmään että kaikki kiihtyvyys yli 70 nopeuksissa oli hukassa. Siis kiihdytys seistemästäkympistä yhdeksäänkymppiin kesti varmaan minuutin.
Ja tottakai ensimmäisenä oli mielessä että nyt se perkeleen kone laukes ja satasten kuvat alko pyörimään silmissä.

Siis sadatellen kotio ja pihalla ulos autosta. Oikeastaan oli erittäin helpottunut olo kun ensimmäisenä haistoin erittäin tutun tuoksun.

Jarru ylikuumentunut

Ja pikaisesti vanteita kokeillen vika paikallistui vasempaan takarenkaaseen, joka oli suunnilleen käden lämpöinen. Siis syömään ja suunnittelemaan hyökkäystaktiikkaa.

Taas kenollaan Homma alkoi sillä että tehtiin valmiiksi täyteen autotalliin tilaa. Sillä ensimmäistä kertaa meidän aikanamme siellä on Auto. Eikä vain jotain muutakin rojua. Ja pitkästä aikaa oikein Kunnon työkalut kouraan. Ja homma alkoi nostamalla koko auton perä ilmaan ja vertailemalla kuinka hyvin takarattaat pyörivät. Ja selväähän se oli. Kuskin puoli kanitti aika ikävästi. Tätä vertailua sitten seurasikin vasara. Siis kopistelin käsijarrun käyttövipua, josko se olisi jumissa tai ruosteessa. Tosin, kuten myöhemmin huomasin. Ihan turhaan. Pikadiagnoosin jälkeen ei auttanut kuin ottaa rengasavain rumaan kouraan ja pultata takarengas irti.

Sitten alkoikin mietintä. Rumpu on kahdella 8.8 millisellä pultilla kiinni ja takuulla Lujassa. Samoin kuin ei olisi toivoakaan saada rumpua irti kovin helpolla. Alotin homman ruiskuttamalla pikkuisen CRC:tä navan ympärille ja pulttien kannoille. Ja tottakai pulttien kannat olivat 12 milliset, jollaista avainta en taida omistaa, kun sellaista ei mistään löytynyt. Ja kanta on sen verran matala ettei hylsyllä siitä saa otetta. Siis pakko turvautua jakoavaimeen, millä ainakin allekirjoittanut saa yleensä enemmän vahinkoa aikaan kuin jotain järkevääkin.

Avain paikalleen ja varovasti vasaralla päätä kolauttaen. Perkele. Tämähän oli irti ja aukeaa melkein käsin. Hmm. Toisen on pakko olla sitten sitäkin sitkaampi. Lopputuloksena. Aukesi jopa ilman sitä vasaraa.

Siis rummun on Pakko olla umpiruosteessa. Meisselin päätä sovittaen rummun sisäreunan pokkaukseen ja vasaralla perään. Hä! Se liikku?!?
Jarrut on varmaan aukaistu joskus, kun se lähti itseasiassa lähes käsin nykäisemällä... Ja sille, joka kertoo seuraavaksi että miksi en käyttänyt 10 millin pultteja rummun ulosvetoon. Kun nuo kiinnityspulttien paikat sellaisen mahdolisuuden antaa. Siis rummussa 10 millin kierre ja alla navassa 8.8 millin kierre johon edellämainitut tulevat kiinni. En satu omistamaan 10 millin pultteja...

Se irtosi! Mutta. Jarru oli auki. Pintaakin oli kengissä ihan riittävästi. Itseasiassa kenkien kunto vahvisti sen että ne on aika lähiaikoina vaihdettu. Ja hetken mekanismia tutkailtuani tulin siihen johtopäätökseen että se on purettava. Aikaa meni 10 minuuttia kun molemmat kengät olivat kourassa.

Pienen meisselillä kokeilun jälkeen vikapaikkakin löytyi. Sylinteri jumissa. Vaihteeksi.

Ja kun jo töistä lähtiessä kello oli yli kuusi illalla, niin turha toivokaan että mistään löytyisi varaosaa. Seiskan takajarrusylinterin hinta liikkuu tuolla 20 markan nurkilla, niin olisin sen kyllä muuten vaihtanut. Nyt jouduin tyytymään valohoitoon. Eli liikuttelemaan sylintereitä edestaikaisin ja näin sain ne herkistymään kummasti.

Seuraavaksi koko roskan kasaus ja se koko operaation v****maisin vaihe. Jousien takaisin paikoilleen saaminen.
Aikani äherrettyäni alemman jousen kanssa sain sen paikoilleen käyttämällä väkivaltaa ja tunkemalla sen ensin paikoilleen kenkiin ja sitten vasta kengät kunnolla paikoilleen. Ylempi jousi olikin huomattavasti löysempi, joten sen sai hetkessä paikalleen pihdeillä. Seuraavaksi yleissilmäys ja rumpua sovittaen.

Mitä vit... Tämä ei mee. Ei lähellekkään. Ja uusintasilmäys tuotti tulokseksi sen, että käsijarrun käyttötanko oli totaalisen väärässä paikassa. Korjaustoimenpiteenä ylemmän jousen poisto ja tangon siirto oikeaan paikkaan hienostuneesti vasaraa hyväksi käyttäen. Ja Avot. Nyt sujahti rumpukin paikalleen aika nätisti, Kunhan ensin oli samaa hienosäätötyökalua käytellyt ensin kenkiin. Eli kolistellut niitä hiukan enemmän symmetrisesti.

Rummun kiinnityspultit kiinni ja perään ratas. Seuraavaksi olikin vuoro tupakkitauolle ja työkalujen keräys. Ja se koeajo.

Koeajosta ei ole nyt sen enempää kerrottavaakaan. Tuossa pikkuteillä ajellin hissukseen ja isommalla tiellä hiukan lujempaa. Ja siitä tehojen uupelosta ei olut enää tietoakaan ja kiihtyvyyskin parani kertalaakista. Siis takaisin sille heikolle tasolle missä se on aina ollut. Myöskin jarrut aukesivat lukkojarrutusten jälkeen paremmin kuin aiemmin. Eli auto tuntui rullaavan paremmin kuin koskaan aiemmin.

Nyt vain aika näyttää kauanko tuo valohoito kestää...
Edellinen Takaisin Seuraava