|
|
|
14.9.2001
Synttärikemujen aika... Hiukan valjujen sellaisten, johtuen viime päivien
tapahtumista.
Mutta, seiska on ollut taloudessa nyt tasan vuoden. Aika tehdä jonkinlaista
yhteenvetoa.
Mopoa ostettaessa tavoitteenahan oli alunperin että kun leima loppuu, eli
tulee katsastussetä sanomaan kättäpäivää ajetaan auto suoraan lahtaamolle
tai myydään jollekkin trokarille tai tehdään sille jotain vastaavaa. Mutta
yllätys on ollut vuoden aikana suuri. Sillä seiskahan on toiminut
suhteellisen luotettavasti (siis aina siirtanyt minut tai jonkun muun
paikasta A paikkaan B ja välillä jopa paikkaan C) ja myöskin huoltokulut
ovat olleet asiallisella linjalla.
Tosin. Onhan niitä ongelmiakin kertynyt. Ei niin paljoa kuin olisin
odottanut, mutta jonkin verran.
Suurimpana murheenahan olivat jarrut tuossa vuodenvaihteessa. Mutta kun
raotti hiukan kukkaron nyörejä ja osti uuta tavaraa niin jarrutkin
alkoivat toimimaan. Myöskin se katsastusmurhe, eli ruostereikien paikkaus.
Katsastus sinänsä ei tuottanut murheita. Vaikka se hiukan hirvittikin.
Yleisesti kun katsoo seiskaa päältäpäin niin ei paljoa naurata.
Harrastelijamaalarin kädenjälki näkyy selvästi kaikennäköisinä roiskeina
ja valumina. Ainiin. Minä en ole se harrastelijamaalari. Minä vain
harrastin paikkamaalausta, en ole koko autoa maalannut kuten joku
harrastelija.
Lisäksi ruoste kukkii hiukan kaikkialla ja listaakin puuttuu auton
takaluukusta, jne, jne. Mutta nämä pienet kosmeettiseet puutteet eivät
vaikuta auton liikkumiseen millään tavoin.
Mutta, pellin alla kaikkien öljyvuotojen ja moskan alla on yllättävänkin
pirteä moottori. Tehoa ei nyt ole ihan pienenlle pitäjälle, hyvä että edes
yhdelle mökille mutta sillä pääsee eteenpäin. Ja jos viitsii kiusata
enemmänkin kierroksia, niin pääsee toisinaan jopa ihan rivakastikkin
eteenpäin. Se on syytäkin 135 tuhatta ajetulle nuhapumpulle.
Alustassa on sanomista, enemmän ja vähemmän. Joka nurkan iskarit
kaipaisivat hoitoa kengurutautiin, joka on onneksi vielä sen verran
lievää, ettei ole syytä paniikkiin. Mutta alusta ei muuten pauku eikä
nitise. Sisustus senkin edestä.
Eli, lopputuloksena voi pitää sitä että vuosi seiskalla rälläilyä on ollut
yllättävän luotettavaa ja edullista. Pienet rempat ja vastoinkäymistehän on
odotettavissakin 17 vuotiaalle autolle.
Seuraavana haasteena onkin selviytyä tulevasta talvesta. Siis projektia
jatketaan seuraavaan katsastukseen asti, siis mikäli sellaista edelleen
tulee.
Muutamia remontteja on edelleen mielessä, kuten on ollut jo kesäkuun alusta
asti. Mutta talon ylläpidolta ja harrastuksilta ei niitä ole ehtinyt tehdä.
Vaan talli kun ei ole lämmin, niin ne on nyt tehtävä ennen pakkasten tuloa.
Siis lähikuukausina on tarinaa tulossa. Muunmuassa siitä lämpömittarista,
kunhan saan vain aikaiseksi...
Minun tyylilläni se aikaiseksi saaminen on jossain 20 asteen pakkasessa
värjöttely.
Eli, toiveikkaana jatketaan...
|
Edellinen
Takaisin
Seuraava
|
|