|
|
|
2.3.2001
Tämä alkaa tuntua toistolta...
Se jarru kanittaa taas.
Tässä on viimesestä kulunut reilu kuukausi. Kaikkeahan on tapahtunut. Autollakin on
ajettu, tosin vähemmän kuin aiemmin. Johtuen näistä pikkupakkasista. Ja tuo seiska kun
tuntuu 20 asteen pakkasella imitoivan pakastinta. Itseasiassa aika hyvin...
Mutta pääosin se vähäinen liikkuminen on ollut ongelmatonta. Tosin olen jo aiemmin
huomannut että jokin taas mättää kun jarrupolkimen löysää niin mitään ei tunnu
tapahtuvan. Toisinsanoen. Auto jarruttelee edelleen itsekseen. Tämä tosin on ollut aika
vähäistä. Eli jouluaaton valoihinjäämisefektiä (sanahirviö) ei ole toista kertaa
tullut.
Tänne Ouluunkin nuo pakkaset todellakin saapuivat lopulta ja tästä johtuen Seiska
pistettiin odottelemaan lämpimämpiä kelejä. Eli kuljimme luksuskärryllä kaikki vähäiset
ajot. Tosin tuossa tiistaina sitten illalla päätin että otetaampa seiska alle, kun
liikkeelle pitää päästä. Jos sitäkin välillä ulkoiluttaisi.
Auton päältä vähäiset lumet pois lukko auki ja kahvasta nykäisten. Jäässä. Siis ei
kahva, eikä lukko. Vaan ovi.
Ovi oli jäätynyt tiivisteisiin sen verran hyvin kiinni, että joutui molempien kourien
nakkimakkarat tunkemaan oven ja pellin väliin ja oikein riuhtaisemaan. Tämä oireilu
kyllä on jo ennestään tuttua. Takaluukkua en ole saanut auki sitten joulukuun saman
syyn vuoksi... Tosin, eipä sinne sitten mene varkaatkaan, kun luukussa ei ole sitä
lukkoakaan.
Vaan. Pakkasta oli tuollon illalla noin -20 astetta. Seiska ei ollut roikan nokassa
ollut viikkoon, joten "hiukan" epäilytti josko se edes yrittää lähteä käyntiin.
Hiukan kaasua pumpaten samalla kun avainta tunki virtalukkoon. Imuvaijerista nykäisten.
Oho, tämäkin on jäässä. Tässäkin auttoi raaka voima. Ja lopuksi; avaimesta kääntäen.
Akussa on jopa virtaa. Varmaan ampeeri. Sen verran kankeaa oli moottorin pyöritys,
mutta heti toisella, vai oliko se kolmannella, yrittämällä pikkuisen hörähti. Tästäkö
allekirjoittanut sitten oikein innostui. Sehän, perkule, jo lupaili.
Tosin, 10 starttiyrityksen jälkeen meinasin jo heittää hanskat tiskiin, ettei tämä
lähe, kun akkukin osoitti jo ehtymisen merkkejä. Suomalaisella sisulla, ei siis
hemohessillä, kuitenkin piti vielä muutama kerta yrittää, ja sehän auttoi. Varmaan 15
starttiyrityksen jälkeen Seiska jäi käyntiin! Ja kävikin lopulta erittäin iloisesti.
Itseasiassa kaikkein hämmästynein taitaa olla meikäläinen. Auto seisoo pihassa reilun
viikon ilman lämmitystä ja lähtee alta 2 minuutin käyntiin omalla virralla pakkasessa,
jolloin ei kukaan täysjärkinen nouse vällyjen välistä pois. Seiskan akku kun on jo
parhaat päivänsä nähnyt, kuten koko autokin, ja en ole koko talvena pistänyt kuin
kerran sitä jäänestoa tankkiin.
Tässä vaiheessa päätin palkita itseni tupakilla ja jättää auton lämpenemään hetkeksi.
Karkea totuus paljastuikin tuon tupakkitauon jälkeen kun yritin liikkeelle lähteä. Kun
tiesin tuosta jarrumurheesta, niin ensimmäisenä polkaisin jarrun pohjaan ja sitten
vasta pakkia ja kytkintä ylös.
Auto liikkui metrin, toinen eturatas pääsi jään päälle ja armotonta sutimista -> Ei
mihinkään.
Siis kun toinen etujarru on lähes lukossa, ja toinen jäällä niin lopputuloksenhan
tietää. Ja myös sen että tällä ei vielää liikenteeseen lähdetä. Joten Seiska kävi
lämpimäksi tyhjäkäyntiä, jonkun vartin verran. Ovet lukkoon ja luksuskärryllä
liikkeelle.
Tässä nyt siis odotellaan että ilmat lämpenee, jotta jarrumurhetta pääsee tutkimaan.
Ainiin. Taisin unohtaa kertoa, että kun viimeksi remontoitiin oikeaa puolta, jonne myös
satula vaihdettiin, niin nyt on murheena vasen puoli...
Erittäin todennäköistä on että vaihdan tällekkin puolelle satulan. Se kun ei
hirmuhintanen ollut. Lisää tarinaa tästä, heti kun säät vain sallivat.
|
Edellinen
Takaisin
Seuraava
|
|