|
Harrasteet
|
| Valokuvia |
| Laivamallit |
| RC lentokoneet |
|
Autot
|
| Fiuden matkakertomus |
| Alfa Romeo |
|
Muuta
|
| Etusivu |
| Uutisia |
|
25.1.2001
Vuosi on vahtunut. Eli uusi vuosi. Uudet kujeet. Paitsi meitiin Seiskalla. Se jarru kanittaa taas. Viimeksihän tuossa uuden vuoden nurkilla tein jarruremppaa matkustajan puolen eturattaaseen. Noh. Jarru toimi noin viikon ihan kivasti. Sitten minulla tulikin 5 päivän reissu Helsinkiin, joten Seiska jäi seisomaan kotipihalle. Ja seuraavallakin viikolla ajot olivat erittäin vähäiset. Mutta viime viikonloppuna viimeinkin piti lähteä liikkeelle. Auto käyntii ja menoksi. Ensimmäinen risteys ja Jumalattomasti kiroilua... Se jarru takerteli taas. Eipä siinä rauhallisesti ajellen reissu ja käsijarrulla jarrutellen. Onneksi liikenne oli erittäin vähäistä. Tämä siis sunnuntaina. Maanantaina luksuskärryllä töihin ja kun hiukan myöhästyin heräämisessä niin läheinen harakiriliike (varaosakauppa) oli jo auki. Joten mutka sitä kautta. "Päivää. Paljon kustantaa 127:n etujarrusatula". Tiesin että 16 vuotias satula alkaa olla tiensä päässä. Tai ei ehkä. Hiomalla siitä saattaisi saada uuden veroisen, mutta se hiominen ei minua juuri kiinnostanut. Kauppian larasi luetteloitaan hetken. Ja tuumasi vakavalla naamalla: "230 markkaa". "Tänne heti paikalla yksi matkustajan puolelle..." Tuolla hinnalla minä ainakin unohdan sylintereiden ja mäntien hiomiset totaalisesti. Samalla jäi kouraan jarrunestettä ja CRC purkki. Töistä lähtiessäni tilanne oli siis tämä. Seiskan jarrut takertelee, mutta minulla oli uusi satula siihen ja muutkin tarvittavat rojut. Eli suoraan kotio. Sapuskaa naamariin. Työkalut kasaan ja menoksi. Taas tuo käsijarrupelleily muun liikenteen seassa (tämänhän alkaa jo oppia), jotta pääsee remppapaikkaan. Eturenkaan pultit auki. Hmm. Täällä käryää jokin. Pienen muistinvirkistyksen jälkeen tuon tuoksun aluperä selvisi. Jarrupalat kärysivät... 
Eipä siinä. Pultteja hiukan aukaisten. Auto keulasta ylös ja helman alle puupöllit pukeiksi. Rengas irti
ja sitten pääsikin asiaan. Tässä ohimennen huomasin, että oli se jarru hiukan lämmennyt. Ulkona kun taas
jouduin tätä hommaa tekemään niin maassahan on lunta. Onneksi pakkasta ei ollut kuin pari astetta ja ei
edes tuullut. Pistin pyöränpultit tyynen rauhallisesti suoraan lumelle. Auratulle sellaiselle ja ne
perkuleethan painu suoraan lumen läpi maahan asti...
Vaan asiaan. Tässä ei oltu huhkittu kuin 10 minuuttia ja nyt jo päästiin asiaan eli jarrun purkamiseen. Satulan kiilalevyt lähtivät nyt pois ilman mitään väkivaltaa. Olihan siellä jonkinlainen rasva välissä. Ja tämän jälkeen kiinnitinkin huomiota siihen, kuinka saisin jarruletkun irti. Jarruletku itsessään on kiinni yhdellä pultilla. Mutta satulan sivussa on toinen pultti joka pitää paikallaan lukituslevyä, jonka tehtävänä on pitää itse jarruputken kiinnityspultti paikallaan ja estää jarruputken kiertyminen. Siis jarruletkun pää on silmukka, jonka läpi menee pultti, jossa on reikä. Ja tuo pultti pitää tuon silmukan paikallaan ja välissä on kuparitiivisteet. Mutta nämä pultit näyttivät minusta aika karseilta ja ruosteisilta. Nyt alkoi heräämään epäilys, että nämä eivät helpolla luovuttaisi ja lopputuloksena minulla olisi tyypilliseen tuuriini 2 katkennutta pulttia. Mutta, olinpahan ostanut CRC:tä, joten sitä Reilusti pulteille ja seuraavaksi olikin vuorossa luova kaffitauko. 
Kuvasta selviää hiukan pulttien paikkaa ja satulan rakennetta. Siis. Puoli tuntiahan kahvilla vierähti
joten eiköhän tuo mönjäkin ole jo ehtinyt vaikuttaa. Mikäli sitten auttaa lainkaan. Joten. 10mm hylsy
räikän päähän. Satula toiseen kaun... rumaan kouraan. Avain toiseen. Riuska ote ja
vääntäen. Jumlaut. Tämähän ei ollut edes kiinni. Joko se CRC auttoi, tai sitten pultin ulkonäkö petti
totaalisesti. Pultti poistaen. Samoin tuo lukituslevy ja seuraavaksi isompaa hylsyä. Nyt 14 millinen ja
hiukan varovaisemmin tällä kertaa. Hmm. Tämähän on jo kiinnikkin. Hiukan enemmän voimaa. Joko tämä on
todella pistetty kiinni, tai sitten pahimmat epäilykseni käyvät toteen -> pultti katkeaa. Vaan ei. Hiukan
enemmän voimaa ja pultti aukesi nätisti. Ainiin Unohdin kertoa että jossain tässä välissä olin pistänyt
jarruletkun umpeen parin pyöreän puutikun ja lukkopihtien avulla.
Tuloksena minulla oli nyt kourassa vanha satula ja uusi odottamassa paikalleen laittamista. Vaan ennen sitä piti putsat paikallaan oleva jarruletkun pää, pultit ja kuparitiivisteet. Näihin kun oli irroitusvaiheessa kertynyt moskaa. Tarvikkeina puhdas rätti ja jarruneste nuo puhdistuivat alta aikayksikön. Ja seuraavassa aikayksikössä olinkin jo kiristelemässä jarruletkun kiinnityspulttia. Seuraavaksi vuorossa lukituslevy. Ja tyypillisesti, letku ei ole täysin samassa asennossa. Saati sitten se pultti. Eli pihdit kouraan, leikkien peltiseppää ja Voila. Parempi kuin uusi. Lopuksi olikin vuorossa jarrusatulan kiinnitys paikalleen. Liukupintoihin tuota jarrurasvaa ja rojut paikalleen. Ups. Jotain unohtui. Ilmaus. Ja minullahan ei ole mitään ammattimaisia ilmausvärmeitä. Joten apua kaivattiin. Homma siis toimi näin: Minä aukaisin ilmausruuvia. Apuri polkaisi rauhallisesti jarrua ja minä sulin ilmausruuvin ennenkuin poljin oli pohjassa. Tähän ei montaa polkasua edes tarvittu. Tosin miun apurini, ts. äitini, polkaisi jarrua liian voimakkaasti ja itselleni tuli kiire päästä alta pois, kun jarrunestettä tuli ilmausruuvin reiästä urakalla ja korkealle. 
Nyt ei enää puuttunutkaan mitään muuta kuin rattaan paikalleen laittaminen, jarrunesteen lisäys ja
paikkojen siistiminen. Josta ei nyt ole sen kummosempaa kerrottavaakaan. Poislukien se, että kun laskin
lämpimät pultit hangelle, ne sulattivat tiensä lumen läpi maahan. Ja kun jäähtyivät niin jäätyivät
kiinni. Siinä sitten rappasin meisselillä jäät irti ennenkuin sain pultattua ne paikoilleen tuoreen öljyn
kera. Siis kierteisiin rasvaa...
Koko projektissa meni aikaa vaivainen tunteroinen, mukaanlukien se puolen tunnin kaffitauko. Eli suhteellisen nopeasti. Lopuksi, kun olin saanut työkalut kyytiin ja paikat taas järjestykseen, olikin vuorossa se kriittisin vaihe. Toimiiko tuo laisinkaan. Auto käyntiin ja menoksi. Ihan ryömimistahtiin varovaista painallusta. Toimii. Ihteä niskasta kiinni ja kokeillaan kunnolla. Mittariin reilu 60km/h ja liinat kiinni. Kaikki nurkat lukkoon, auto alkaa kankeamaan vasemmalle. Jarrut auki, nopeutta vielä sellaiset 30km/h ja kaikki jarrut auki. Polkaisin uudestaan pedaalin melkein konehuoneen puolelle ja pidin sen siellä pysähdyksiin asti. Autoa ihan hiukan liikauttaen ja kaikki jarrut on auki. Jes. Toimii. Vaihdoin siis työsylinterin maanantaina. Nyt on torstai ja Seiskalla on ajettu joka päivä. Jarruissa ei tunnu olevan mitään ongelmia. Tulevaisuus näyttää. Eli, viikon kahden päästä on paljon viisaampi. |
Edellinen Takaisin Seuraava