|
Harrasteet
|
| Valokuvia |
| Laivamallit |
| RC lentokoneet |
|
Autot
|
| Fiuden matkakertomus |
| Alfa Romeo |
|
Muuta
|
| Etusivu |
| Uutisia |
|
21.12.2000
Nyt on tapahtunut. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Eli. Tuossa reilu viikko sitten ajelin kotio ja kun liukasta oli niin parkkipaikalla nykäsin käsijarrukaffasta kääntääkseni mopon hiukan rivakammin. Seuraavaksi tulikin Pikkusen kiirus kun käsijarrukahva osoitti taivaaseen ja jarrutuksesta ei ollut tietoakaan. Nooh, jäihän tuota väliä naapurin autoon vielä puolisen metriä... Pienen tutkimisen jälkeen johtopäätös -> Vaijeri poikki. Seuraavana päivänä vaijerikauppaan eli paikalliseen harakiriliikkeeseen, joka möi minulle uuden käsijarruvaijerin hintaan 70 suomalaista oravannahkaa. Sitten alkoikin pähkäily. Miten perkuleessa tämä vaihetaan. Kun ei ole edes tunkkia millä saisi autoa ylös. Ja vaikka olisikin, minua ei saisi kirveelläkään auton alle vaihtamaan vaijeria ellei autoa ole kunnolla tuettu. Ja pukkejahan minulla ei ole. Eikä sen puoleen mitään muutakaan paikkaa missä autoa rempata. Siis, puhelin kouraan ja soitellen. Yhden puhelinsoiton perusteella henkikorjaamoni suostui vaihtamaan vaijerin nimellisellä korvauksella. Tosin hetken jouduin ajelemaan ilman käsijarrua. Tämä tuotti lieviä lieveilmiöitä, sillä auto ei esimerkiki tahdo pysyä paikallaan ilman käsijarrua. Tämä ilmeni työpaikan parkkipaikalla, joka on kenossa joka suuntaan. Nooh. Menimpä sitten tänä aamuna korjaamolle, jotta vaihdetaan se vaijeri. Auto halliin, nosturille, ylös ja viivana auton alle tutkimaan mitä siellä näkyy. Ei perkele. Tämähän on ihan ehyt, mitä nyt hiukan rispaantunut. Miksi se sitten käyttäytyy kuin rikkinäinen. Jonkun aikaa vaijeria, jarruja ja kiinnityksia tutkaltua löytyi vikakin. Vaijeri menee iskunvaimentimeen hitsatun kiinnikkeen läpi, jossa on kiinni vaijerin kuori. Tuo kiinnike oli ruostunut lähes kadoksiin ja vaijerin putki oli näinollen korkannut siitä läpi. Olisikohan aika uusia iskunvaimentimia... Noh, jarru on saatava kuntoon ja Sakarin, joka remppasi autoani, kanssa hetken pähkäiltyämme tulimme johtopäätökseen, että otetaan passelin kokoinen prikka, katkaistaan se ja hitsataan kiinni vanhoihin kiinnikkeen jäännöksiin. Samalla vaihdetaan uusi vaijeri paikalleen. Säästyypä iskarin hinta. Ehjähän se muuten on, mitä nyt hiukan oli tihkunut öljyä ulos ja yläpään suoja oli ruostunut puolikkaaksi. Mutta silti "toimiva" vaimennin. 
Noh, minä tutkin auton pohjan ja totesin. Ruostetta löytyy. Mutta Seiska valuttaa öljyä hiukkasen
niin tulevaisuudessa on ruostesuojaus hoidettu omasta takaa. Puoli pohjaa on musta öljystä. Tosin,
virheät eivät välttämättä tykkää kyseisestä tuoreöljyruosteensuojauksesta... Joten, lähdin tupakille ja
annoin Sakelle työrauhan. Jonkin ajan kuluttuahan sitten hitsivehkeet jo kävivätkin ja Avot. Siitähän
tuli parempi kuin uusi. Ja takuulla kestää. Tai ainakin toivon näin. Eipä siinä kun rojuja takasin
paikalleen jotta voin suunnistaa kohti työmaata.
Ratas paikalleen ja... Mitä perkelettä. Tämä takaratashan liikkuu. Ja liikkuu ihan kunnolla. En siis tarkoita sitä normaalia pyörän pyörimistä vaan rinkula heiluu pystyakselinsa ympäri varmaan reilu 5 astetta! Siis klappia oli jarrurempan yhteydessä ilmentynyt oikein urakalla. Sillä tuollaisen klapin olisin kyllä jo huomannut ajossakin. Pyörää irti ja tutkimaan. Ja vikakin pakallistettiin äkkiä. Jotta prikan olisi voinut hitsata paikalleen joutui pyörän ripustusta hiukan purkamaan. Samalla alatukivarren etummainen kumipusla sanoi lopullisesti työsopimuksen irti ja oli ampunut itsensä ulos kolostaan. Lattialtahan se löytyi pienen haeskelun jälkeen, tai se hitunen mitä siitä puslasta oli jäljellä. Ja ainoana järkevänä korjauskeinona oli ostaa uusi tukivarsi. Eli taas piti venyttää kukkaronnyörejä. Taas reissua paikalliseen harakiriliikkeeseen ja onneksi löytyi Seiskan tukivarsi. Oli muuten viimeinen. Ja hintakaan ei ollut paha. Koko rautamurikka kumilätkineen kustansi 185 markkaa. Joten Sakke otti jälleen pulttipistoolia kouraan ja operaatio tukivarren vaihto, jossa tosin ei kauaa nokka tuhissut. Ja ei saapasmaan insinöörit paljoa auton rakenteita muuttele. Koko aikana mitä 127:a on kasattu, muistaakseni vuodesta 1971, on mm. tuo kyseinen vaijeri ja alatukivarsi, tai itseasiassa koko taka-akselisto pysynyt muuttumattomana kuten moni muukin paikka... Urakan päätteeksi vielä vilkastiin onko vaihdelootassa öljyä kun vetoakseleiden stefat tuntuvat hiukan tihkuvan. Vajausta oli, joten loota täyteen ja tulppa paikalleen. Seuraavana olikin sitten kustannuslaskelman teko. Aikaa kului noin 2.5 tuntia, josta puolen tunnin verran kului tukivarren hakuun. Työn hinta 200 suomalaista markkaa. Tuohon hintaan en kyllä itse alkaisi samaa urakkaa tekemään... Rempan kokonaiskulut vaijereineen kaikkineen tuli maksamaan 455.- Ja nyt passaa taas rällätä. Toivotaan ainakin... Ja Hyvää Joulua kaikille lukijoille... |
Edellinen Takaisin Seuraava